Aurinko

KAK – Auringon ytimessä tapahtuvat fuusioreaktiot synnyttävät valtavan määrän neutriinoja, jotka ovat todennäköisesti alkeishiukkasmaailman vaikeimmin havaittavia. Käytännössä niiden suora havaitseminen lienee mahdotonta ja sen vuoksi joudutaan käyttämään epäsuoraa havaitsemista niistä ilmiöistä, joita neutriinojen vuorovaikutus muun aineen välillä tuottaa tai jopa joudutaan tyytymään päättelyyn niiden olemassaolosta. Erityisesti Auringossa syntyvät neutriinot kuljettavat suoraa informaatiota tähtemme ytimestä, jota tietoa ei muutoin ole mahdollista saada. Tämän vuoksi neutriinot ovat olleet keskeisessä asemassa niin astro- ja aurinko- kuin hiukkasfysiikankin kehityksessä. Mikä neutriino on? Neutriinot ovat sähkövarauksettomia, lähes massattomia ja vain heikosti vuorovaikuttavia fermioneja. Nimien samankaltaisuudesta johtuen, neutriinoa ei pidä yhdistää neutroniin, joka on baryoneihin kuuluva hiukkanen. Yhteistä niille on vain sähkövarauksettomuus mutta kaikki muut hiukkasominai...

KAK – Aurinko saa energiansa ytimestä tapahtuvista ydinfuusioista . Ydin on vain 1,5 % Auringon koko tilavuudesta ja noin 20 % säteestä. Vedyn muuttuminen heliumiksi tuottaa 3,86 x 10 26 J/s. Ydinreaktiot ovat mahdollisia ytimen 15 miljoonan Kelvin asteen lämpötilassa ja 2,50 x 10 17 pascalin paineessa (1 bar = 100 000 Pa). Ydinfuusiossa neljästä vety-ytimestä (protonista) syntyy yksi helium-ydin. Yhdestä kilosta vetyä fuusiossa muuttuu energiaksi vain 0,007 kg (7 g). Yhtälön E=mc 2 mukaan tätä massamäärää vastaava energiamäärä on 6 x 10 14 J. Vaikka luku saattaa tuntua suurelta, tarvittavaan energian tuotantoon kuluu massaa 5 miljoonaa tonnia sekunnissa. Energiantuotanto tapahtuu suurimmaksi osaksi kahdella eri reaktiolla. Ensimmäinen reaktio tuottaa noin 90 % energian koko tuotannosta. Reaktio tapahtuu seuraavasti:   1 H + 1 H → 2 D + e + + ν 2 D + 1 H → 3 He + γ 3 He + 3 He → 4 He + 1 H + 1 H jossa 1 H on vety 2 D on deuterium 3 He on helium-3 ...

KAK – Aurinkoharrastajan on helppo seurata pilkkujakson etenemistä: katsotaan pilkkujen määrää ja niiden paikkaa Auringon kiekolla. Mutta entä jos haluaisit nähdä koko jakson kerralla? Kaikki pilkut, vuodet, jaksot ja leveysasteet? Tähän tarpeeseen on olemassa klassinen työkalu: perhosdiagrammi . Ylärivi: Auringon perhodiagrammi toukokuuhun 2025 asti. Alarivi: Auringonpilkkujen kuukausikeskiarvojen prosenttiosuus näkyvästä pinnasta. Kuva SolarcycleScience.com/Hathaway 2025-05. Perhosdiagrammi esittää auringonpilkkujen (tai aktiivisten alueiden) sijainnin leveysasteen ja ajan funktiona. Kun nämä pisteet piirretään kaavioksi, syntyy kuvio, jossa pilkkualueet leviävät siipimäisinä muotoina kohti ekvaattoria. Tuloksena on visuaalisesti nimensä ansaitseva ”perhonen”, jonka siivet ovat avoinna syklistä toiseen pohjoisella ja eteläisellä pallonpuoliskolla. Diagrammin vaakasuora akseli kuvaa aikaa, usein vuosina tai aktiivisuusjaksoina. Pystyakseli puolestaan kertoo pilkun tai aktiivisen ...

KAK/ ESA tiedote 11.6.2025 – Euroopan avaruusjärjestön (ESA) Solar Orbiter -luotaimen rataa muutettiin hiljattain niin, että se pystyy tekemään havaintoja Auringon napa-alueista. Aikaisemmin napa-alueita ei ole voitu kuvata, sillä täältä Maasta näemme vai hiukan (maksimissaan noin 7°) napa-alueille silloin, kun Auringon näennäinen kallistuskulma sen mahdollistaa pari kertaa vuodessa. Myös tähän asti kaikki [1] Aurinkoa havaitsemaan lähetetyt luotaimet ovat pysytelleet suunnilleen ekliptikan tasossa (Maan radan taso Auringon ympäri), joten napa-alueet ovat jääneet hyvin vähäiselle tukkimiselle. Solar Orbiter [2] saavutti 23. maalikuusta (2025) toistaiseksi suurimman kulman (noin 17°) Aurinkoon. Tämä mahdollisti ensimmäisten, aikaisempaa suuremman tarkkuuden havainnot Auringon etelänapa-alueesta. Toistaiseksi saadun datan ja kuvien tutkiminen on alkuvaiheissaan, joten kovin suuria otsikoita niistä ei vielä voi revitellä. Kuvat ovat kuitenkin aikaisempaa tarkempia ja sisältävät mon...