Auringon rakennetaulukko

 

Kerros Sijainti (etäisyys Auringon säteestä) Lämpötila Tiheys Energian siirtyminen Ilmiöt ja tapahtumat
Ydin (Core) 0–0,25 R☉ ~15 miljoonaa K ~150 g/cm³ Fuusioreaktiot, säteily Vetyfuusio (pp-ketju), neutriinit
Säteilysiirtovyöhyke ~0,25–0,70 R☉ ~7–2 miljoonaa K Suuri, mutta vähenee ulospäin Säteily Fotonien monivaiheinen absorptio–emissio
Konvektiovyöhyke ~0,70–1,00 R☉ ~2 miljoonaa K → 5 800 K Harvenee ulospäin Konvektio Granulaatiot, magneettidynamiikka
Fotosfääri ~1,00 R☉ (n. 500 km paksu) ~5 800 K ~0,0002 kg/m³ Säteily (näkyvä valo) Aurinkopilkut, granulaatiot
Kromosfääri Noin 2 000–3 000 km fotosfäärin yläpuolella ~4 500 K → 20 000 K Hyvin harva Magneettinen aaltoenergia, säteily Spikuleja, fibrillejä, H-alfa-emissio
Korona Ulottuu miljoonien km päähän ~1–3 miljoonaa K (paikoin >10 MK) ~10−12 kg/m³ tai vähemmän Rekonektoituva energia, säteily Aurinkotuuli, silmukat, koronan kuumuusparadoksi

Kommentit

Lähetä kommentti

Kaikki kommentit tarkastetaan ja toimituksen harkinnan mukaan päätetään niiden julkaisusta. Aiheeseen sopimattomia tai muutoin kelvottomia tekstejä ei julkaista.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ilmiö Auringossa: Plagealueet

Kuva
KAK – Auringon aktiivisuus ei rajoitu pelkkiin pilkkuihin tai flare- tai CME-purkauksiin. Kromosfäärissä näkyvät plagealueet ovat selvä merkki siitä, että Aurinko on aktiivisessa tilassa. Plaget ovat CaK- ja Hα -havainnoissa [1] näkyviä kirkkaita alueita. Näiden lisäksi fotosfäärissä esiintyvät fakulat, jotka ovat yksi plage-ilmiön muodoista, näkyvät valkoisen valon aallonpituuksilla etenkin Auringon reunatummentuman alueella. Auringon pintakerroksen rakenne. Näkemämme valo tulee fotosfääristä  kun taas  H-alfa ja CaK -aallonpituudet tulevat kromosfääristä. Vastaavasti fakulat ovat fotosfäärissä ja plage-alueet ovat kromosfäärissä tapahtuvia ilmiöitä. Kuva © Kari A. Kuure . Plaget liittyvät vahvistuneisiin paikallisiin magneettikenttiin, jotka voivat ilmaantua jo ennen kuin pilkut muodostuvat ja jatkua vielä sen jälkeen, kun pilkut ovat hävinneet. Plage-alueita havaitaan aktiivisilla alueilla, olipa ne pilkullisia tai pilkuttomia. Plagealueet syntyvät Auringon ma...
Read more »

Ilmiö Auringossa: CME

Kuva
KAK — Koronan massapurkaus CME (Coronal Mass Ejection), on yksi Auringon näyttävimmistä ja merkityksellisimmistä purkausilmiöistä. Siinä Auringon koronan rakenteesta irtoaa miljoonia tonneja plasmaa, joka sinkoutuu avaruuteen magneettikentän omaavana pilvenä. CME:t ovat tärkeä osa avaruussään dynamiikkaa ja revontulien esiintymisen keskeinen moottori. Jokainen CME on erilainen riippuen sen syntypaikasta, energiasta ja tapahtuman nopeudesta. Tässä yksi näyttävistä CME:stä. Sen koko voi verrata kuvaan liitettyyn maapalloon, jonka halkaisija on 12 756 km. Kuva SOHO European Site .   CME:n perusfaktat CME saa alkunsa Auringon alemmista koronan kerroksista, tyypillisesti aktiivisten alueiden magneettikenttien uudelleen järjestyessä niin sanotun magneettisen uudelleenkytkennän (rekonnektio) seurauksena. Suuri määrä plasmaa (protoneja, elektroneja ja ioneja) sinkoutuu pilvenä avaruuteen, ja ne kuljettavat mukanaan magneettikenttiä. CME:t nopeudet avaruudessa vaihtelevat riippuen ...
Read more »

Ilmiö Auringossa: Korona-aukot sekä synoptiset kartat

Kuva
KAK – Olet varmasti joskus kuulut korona-aukoista ja niiden vaikutuksista. Tässä artikkelissa kerron tarkemmin korona-aukoista ja miten ne voivat vaikuttaa maapallon magneettikenttään niiden osuessa kohdalle. Toinen aiheeni on synoptiset kartat, jotka ovat tärkeä apuväline niin aurinkoharrastajalle kuin revontulibongaajille muutaman lähivuorokauden avaruussään ja mahdollisten revontilienennusteiden laatimiseksi.   Tässä kuvassa tummana näkyvä alue on korona-aukko. Valkoiset viivat ova magneetikentä vuoviivoja, joista suurin osa muodostaa silmukan ja päätyy takaisin Aurinkoon. Korona-aukon alueella magneetikenttä on avoi ja vuoviivat poistuvat avaruuteen. Kuva SDO/AIA 211. Korona-aukot syntyvät Auringon pinnan magneettikenttien synnyttäminä. Tavallisesti Auringon pinnalla olevat magneettikentät muodostavat silmukoita, jotka kohoavat maksimissaan kolmensadantuhannen kilometrin korkeuteen fotosfääristä. Tällöin magneettikenttä on sulkeutunut ja niillä ei ole yleensä suurta vaiku...
Read more »