Aurinko numeroina

Aurinko numeroina

Aurinko numeroina

SuureArvoHuomautus
Keskimääräinen etäisyys Maasta149 597 870,7 km (1 AU)Vaihtelee perihelin ja aphelin välillä
Säde (keskiarvo)696 340 km
– Napasäde695 700 km
– Päiväntasaajasäde696 940 km
Tilavuus1,41 × 10²⁷ m³Noin 1,3 miljoonaa kertaa Maan tilavuus
Massa1,9885 × 10³⁰ kgNoin 333 000 kertaa Maan massa
Tiheys (keskimääräinen)1 408 kg/m³Alle Maan tiheyden
Gravitaation kiihtyvyys pinnalla274 m/s²28 × Maan gravitaatio
Pakonopeus pinnalta617,5 km/s
Pyörähdysaika (ekvaattorilla)24,47 vrkSideerinen
– Napa-alueilla~35 vrkDifferentiaalinen pyöriminen
Keskilämpötila~5 778 KEfektiivinen lämpötila
– Ydinosan lämpötilan. 15,7 miljoonaa K
– Kromosfäärin lämpötila~4 500 – 25 000 KVaihtelee korkeuden mukaan
– Koronan lämpötila~1 – 3 miljoonaa KPaljon kuumempi kuin alemmat kerrokset
Kokonaisteho (luminositeetti)3,828 × 10²⁶ WNoin 384 yottawattia
Säteilyteho Maan radalla (irradianssi)1 361 W/m²Aurinkovakio, vaihtelu ±2‰
Absoluuttinen magnitudi+4,83
Näennäinen magnitudi–26,74Maasta katsottuna
SpektrityyppiG2 VKeskikokoinen pääsarjan tähti
Koostumus (massaosuus)73,5 % vety, 24,9 % helium, 1,6 % metallit"Metallit" = kaikki raskaammat alkuaineet
Fuusioreaktioita/s~9,2 × 10³⁷Protoniprotoniketju
Neutriinotuotto~2 × 10³⁸/sMaahan osuu miljardeja neutriinoja / cm² / s
Aktiivisuusjakson pituusn. 11 vuottaMagneettinen sykli ~22 vuotta
– Viimeisin minimiJoulukuu 2019Siirtymä sykliin 25
– Nykyinen sykli (25)Alkanut n. 2019 – 2020Maksimi lokakuussa 2024 (vahvistamaton tieto)
Pilkkujen koko~1 000 – 100 000 kmMaan kokoluokkaa tai suurempia
Pilkkujen lämpötilan. 3 000 – 4 500 KViileämpiä kuin ympäristö
Pilkkujen magneettivuon tiheys0,1 – 0,4 T
Keskimääräinen magneettivuon tiheys~0,0001 TTaustakenttä pinnalla
Koronan silmukatTuhansia km – satoja tuhansia kmMagneettikenttään sidottuja
Kesto pääsarjallan. 10 miljardia vuottaNykyisin noin 4,6 mrd vuotta kulunut
Havaittu kulmaläpimitta~31,6 – 32,7 kaariminuuttiaVaihtelee vuoden aikana

Kommentit

Lähetä kommentti

Kaikki kommentit tarkastetaan ja toimituksen harkinnan mukaan päätetään niiden julkaisusta. Aiheeseen sopimattomia tai muutoin kelvottomia tekstejä ei julkaista.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ilmiö Auringossa: Plagealueet

Kuva
KAK – Auringon aktiivisuus ei rajoitu pelkkiin pilkkuihin tai flare- tai CME-purkauksiin. Kromosfäärissä näkyvät plagealueet ovat selvä merkki siitä, että Aurinko on aktiivisessa tilassa. Plaget ovat CaK- ja Hα -havainnoissa [1] näkyviä kirkkaita alueita. Näiden lisäksi fotosfäärissä esiintyvät fakulat, jotka ovat yksi plage-ilmiön muodoista, näkyvät valkoisen valon aallonpituuksilla etenkin Auringon reunatummentuman alueella. Auringon pintakerroksen rakenne. Näkemämme valo tulee fotosfääristä  kun taas  H-alfa ja CaK -aallonpituudet tulevat kromosfääristä. Vastaavasti fakulat ovat fotosfäärissä ja plage-alueet ovat kromosfäärissä tapahtuvia ilmiöitä. Kuva © Kari A. Kuure . Plaget liittyvät vahvistuneisiin paikallisiin magneettikenttiin, jotka voivat ilmaantua jo ennen kuin pilkut muodostuvat ja jatkua vielä sen jälkeen, kun pilkut ovat hävinneet. Plage-alueita havaitaan aktiivisilla alueilla, olipa ne pilkullisia tai pilkuttomia. Plagealueet syntyvät Auringon ma...
Read more »

Ilmiö Auringossa: CME

Kuva
KAK — Koronan massapurkaus CME (Coronal Mass Ejection), on yksi Auringon näyttävimmistä ja merkityksellisimmistä purkausilmiöistä. Siinä Auringon koronan rakenteesta irtoaa miljoonia tonneja plasmaa, joka sinkoutuu avaruuteen magneettikentän omaavana pilvenä. CME:t ovat tärkeä osa avaruussään dynamiikkaa ja revontulien esiintymisen keskeinen moottori. Jokainen CME on erilainen riippuen sen syntypaikasta, energiasta ja tapahtuman nopeudesta. Tässä yksi näyttävistä CME:stä. Sen koko voi verrata kuvaan liitettyyn maapalloon, jonka halkaisija on 12 756 km. Kuva SOHO European Site .   CME:n perusfaktat CME saa alkunsa Auringon alemmista koronan kerroksista, tyypillisesti aktiivisten alueiden magneettikenttien uudelleen järjestyessä niin sanotun magneettisen uudelleenkytkennän (rekonnektio) seurauksena. Suuri määrä plasmaa (protoneja, elektroneja ja ioneja) sinkoutuu pilvenä avaruuteen, ja ne kuljettavat mukanaan magneettikenttiä. CME:t nopeudet avaruudessa vaihtelevat riippuen ...
Read more »

Ilmiö Auringossa: Korona-aukot sekä synoptiset kartat

Kuva
KAK – Olet varmasti joskus kuulut korona-aukoista ja niiden vaikutuksista. Tässä artikkelissa kerron tarkemmin korona-aukoista ja miten ne voivat vaikuttaa maapallon magneettikenttään niiden osuessa kohdalle. Toinen aiheeni on synoptiset kartat, jotka ovat tärkeä apuväline niin aurinkoharrastajalle kuin revontulibongaajille muutaman lähivuorokauden avaruussään ja mahdollisten revontilienennusteiden laatimiseksi.   Tässä kuvassa tummana näkyvä alue on korona-aukko. Valkoiset viivat ova magneetikentä vuoviivoja, joista suurin osa muodostaa silmukan ja päätyy takaisin Aurinkoon. Korona-aukon alueella magneetikenttä on avoi ja vuoviivat poistuvat avaruuteen. Kuva SDO/AIA 211. Korona-aukot syntyvät Auringon pinnan magneettikenttien synnyttäminä. Tavallisesti Auringon pinnalla olevat magneettikentät muodostavat silmukoita, jotka kohoavat maksimissaan kolmensadantuhannen kilometrin korkeuteen fotosfääristä. Tällöin magneettikenttä on sulkeutunut ja niillä ei ole yleensä suurta vaiku...
Read more »