Aurinko

KAK – Aurinkotuulen syntyalue on yksi aurinkofysiikan sitkeimmistä avoimista ongelmista. Erityisesti niin sanottu hidas aurinkotuuli on ollut vaikeasti mallinnettava: sen rakenne on vaihteleva, eikä sen lähdealueita ja kiihtymismekanismeja ole pystytty yhdistämään yksiselitteiseksi kokonaisuudeksi. Proba-3 tuo tähän ensimmäistä kertaa suoraa havaintoaineistoa juuri siltä etäisyysalueelta, jossa ongelma syntyy.    Tässä yhdistelmäkuvassa näkyy Auringon korona 1,1 - 3 Auringon säteeen etäisyydellä (vihreä) ja ASPIICS-koronagrafin peitelevyn päälle on liitety kuva Proba-2 -luotaimen SWAP-teleskoopista (keltainen). Koronassa näkyy erityisen selkeästi streamers:it, jotka syntyvät magneettisten voimaviivojen yhdistyessä. Kuva ESA/Proba-3/ASPIICS & ESA/Proba-2/SWAP, A. Zhukov (ROB). Proba-3:n keskeinen vahvuus ei ole pelkästään korkea erotuskyky, vaan yhdistelmä geometriaa ja ajallista resoluutiota. ASPIICS-koronagrafi ulottuu noin 0,1 Auringon säteen korkeudelle fotosfääristä ja...

Euroopan avaruusjärjestön (ESA) Solar Orbiter luotain Aurinkoa kiertävällä radalla on kuvannut ensimmäistä kertaa aurinkotuulen liikkeitä avaruudessa. Kuten tunnettua, aurinkotuulia on Auringosta poistuva varattujen hiukkasten (plasma) jatkuva virtaus. Virtaus ei luonnollisestikaan ole aivan suoraviivaista, sillä hiukkasten liikkumiseen vaikuttaa myös planeettojen välisen avaruuden magneettikentät (IMF) ja sähkövarattujen hiukkasten liikerata muuttuu kierteiseksi. Videon alkukuvassa näkyy Solar Orbiterin Metis-koronagraafin koko näkymä punaisella, ja keskellä on avaruusaluksen Extreme Ultraviolet Imagerin kuva (keltainen). Kun zoomataan tämän näkymän vasempaan yläkulmaan, nähdään Metis-havainnoista johdettu video. Videon pystysuora reuna ulottuu 1 274 000 kilometrin päähän eli 1,83 Auringon säteen etäisyyteen. Metis-videon kontrastia on parannettu käyttämällä "juoksevan eron" tekniikkaa: kunkin pikselin kirkkaus saadaan kolmen seuraavan kuvan keskimääräisestä pikselikirkka...