Aurinko

KAK – Aurinkotuulen syntyalue on yksi aurinkofysiikan sitkeimmistä avoimista ongelmista. Erityisesti niin sanottu hidas aurinkotuuli on ollut vaikeasti mallinnettava: sen rakenne on vaihteleva, eikä sen lähdealueita ja kiihtymismekanismeja ole pystytty yhdistämään yksiselitteiseksi kokonaisuudeksi. Proba-3 tuo tähän ensimmäistä kertaa suoraa havaintoaineistoa juuri siltä etäisyysalueelta, jossa ongelma syntyy.    Tässä yhdistelmäkuvassa näkyy Auringon korona 1,1 - 3 Auringon säteeen etäisyydellä (vihreä) ja ASPIICS-koronagrafin peitelevyn päälle on liitety kuva Proba-2 -luotaimen SWAP-teleskoopista (keltainen). Koronassa näkyy erityisen selkeästi streamers:it, jotka syntyvät magneettisten voimaviivojen yhdistyessä. Kuva ESA/Proba-3/ASPIICS & ESA/Proba-2/SWAP, A. Zhukov (ROB). Proba-3:n keskeinen vahvuus ei ole pelkästään korkea erotuskyky, vaan yhdistelmä geometriaa ja ajallista resoluutiota. ASPIICS-koronagrafi ulottuu noin 0,1 Auringon säteen korkeudelle fotosfääristä ja...

KAK – Auringonpilkkujen määrä vaihtelee Auringon aktiivisuusyklin mukaisesti. Pilkkujen ja pilkkuryhmien määrän perustella lasketaan auringonpilkkuluku jokaiselle päivälle erikseen. Minimin aikana luku on yleensä pieni, muutamina kymmeninä vuorokausina jopa täysin nolla. Aktiivisuusmaksimin aikana pilkuttomia vuorokausia ei yleensä ole. Pilkuttomia vuorokausia esiintyy sitä enemmän mitä lähempänä aktiivisuusminimi on ja aktiivisuusmaksimin ohittamisen jälkeen kuluu yleensä parisen vuotta ennen kuin täysin pilkuton vuorokausi ilmaantuu. PROBA2 satelliitin SWAP 174 -kameralla otettu kuva Auringosta. Kuten nähdään pilkuttomuus ei ole este Auringossa esiintyville muille ilmiöille. Esimerkiksi eilisen aikana nähtiin muutamia C-luokan flarepurkauksia ja heikon CME-kehittyminen. Filamentit ja prominenssit ovat edelleen yleisiä ja magneettikenttä on edelleen olemassa lähes yhtä aktiivisena kuin aikaisemminkin. Kuva NASA/PROPBA2/SWAP174.   Auringonpilkkujakson 25 (joka on meneillään) ma...

KAK – ESA tiedote 21.1.2026 Aivan kuten lumivyöryt lumimyrskyillä alkavat pienen lumimäärän liikkumisesta, ESA:n johtama Solar Orbiter -avaruusalus on havainnut, että flarepurkauksen laukaisevat alun perin heikot häiriöt, jotka nopeasti muuttuvat voimakkaimmiksi. Tämä nopeasti kehittyvä prosessi luo ”satavia” plasmamöykkyjä, jotka putoavat edelleen myös flaren laantumisen jälkeen. Solar Orbiterin korkean resoluution kuvat paljastavat yksityiskohtaisesti 30. syyskuuta 2024 tapahtuneen voimakkaan flarepurkauksen aiheuttaneen ”magneettisen lumivyöryn” prosessin. Tämä video zoomaa sekavaan X-muotoiseen magneettikentän linjojen kokoonpanoon, joka on yhteydessä tummaan filamenttiin (ei näkyvissä tässä lähikuvassa), joka lopulta tuottaa flaren. Mittakaavapalkki osoittaa etäisyyden 2 Mm (2000 km, noin kuudesosa Maan halkaisijasta). Vasemmalla olevassa kehyksessä näkyy korkean resoluution kuva. Oikealla olevassa kehyksessä näkyy "juokseva ero" -sekvenssi, joka korostaa parem...