Aurinko

KAK – Aurinkotuulen syntyalue on yksi aurinkofysiikan sitkeimmistä avoimista ongelmista. Erityisesti niin sanottu hidas aurinkotuuli on ollut vaikeasti mallinnettava: sen rakenne on vaihteleva, eikä sen lähdealueita ja kiihtymismekanismeja ole pystytty yhdistämään yksiselitteiseksi kokonaisuudeksi. Proba-3 tuo tähän ensimmäistä kertaa suoraa havaintoaineistoa juuri siltä etäisyysalueelta, jossa ongelma syntyy.    Tässä yhdistelmäkuvassa näkyy Auringon korona 1,1 - 3 Auringon säteeen etäisyydellä (vihreä) ja ASPIICS-koronagrafin peitelevyn päälle on liitety kuva Proba-2 -luotaimen SWAP-teleskoopista (keltainen). Koronassa näkyy erityisen selkeästi streamers:it, jotka syntyvät magneettisten voimaviivojen yhdistyessä. Kuva ESA/Proba-3/ASPIICS & ESA/Proba-2/SWAP, A. Zhukov (ROB). Proba-3:n keskeinen vahvuus ei ole pelkästään korkea erotuskyky, vaan yhdistelmä geometriaa ja ajallista resoluutiota. ASPIICS-koronagrafi ulottuu noin 0,1 Auringon säteen korkeudelle fotosfääristä ja...

KAK – Olet varmasti joskus kuulut korona-aukoista ja niiden vaikutuksista. Tässä artikkelissa kerron tarkemmin korona-aukoista ja miten ne voivat vaikuttaa maapallon magneettikenttään niiden osuessa kohdalle. Toinen aiheeni on synoptiset kartat, jotka ovat tärkeä apuväline niin aurinkoharrastajalle kuin revontulibongaajille muutaman lähivuorokauden avaruussään ja mahdollisten revontilienennusteiden laatimiseksi.   Tässä kuvassa tummana näkyvä alue on korona-aukko. Valkoiset viivat ova magneetikentä vuoviivoja, joista suurin osa muodostaa silmukan ja päätyy takaisin Aurinkoon. Korona-aukon alueella magneetikenttä on avoi ja vuoviivat poistuvat avaruuteen. Kuva SDO/AIA 211. Korona-aukot syntyvät Auringon pinnan magneettikenttien synnyttäminä. Tavallisesti Auringon pinnalla olevat magneettikentät muodostavat silmukoita, jotka kohoavat maksimissaan kolmensadantuhannen kilometrin korkeuteen fotosfääristä. Tällöin magneettikenttä on sulkeutunut ja niillä ei ole yleensä suurta vaiku...

KAK – Aurinkotuuli on jatkuva hiukkasvirta , joka ulottuu Auringon ulommista kerroksista halki koko heliosfäärin . Tämä hiukkasvirta on seurausta Auringon kuuman kaasukehän eli koronakerroksen laajenemisesta avaruuteen. Vaikka aurinkotuuli on jatkuva, se ei ole suinkaan tasaista – sen nopeus, tiheys ja koostumus [1] vaihtelevat sekä ajallisesti että alueellisesti. Lisäksi Auringon magneettikenttä vaikuttaa siihen hyvin monella tavalla.   Kaaviollinen esitys aurinkotuulesta, joka lähtee Auringosta ja ulottuu planeettakunnan halki aina terminaatiosokkiin ja heilipaussiin asti noin 100 – 150 au etäisyyteen Auringosta. Aurinkotuuli kuljettaa mukanaan magneettikenttää, joka vuorovaikuttaa planeettojen magneettikentän kanssa aiheuttaen mm. revontulia ilmakehissä. Kuva NASA.   Aurinkotuuli jaetaan havaintojen perusteella kahteen päätyyppiin. Nopea aurinkotuuli saavuttaa tyypillisesti 600 – 800 km/s ja se on peräisin korkeilta leveysasteilta ja korona-aukoista – alueista, joi...