Aurinko

KAK – ESA tiedote 21.1.2026 Aivan kuten lumivyöryt lumimyrskyillä alkavat pienen lumimäärän liikkumisesta, ESA:n johtama Solar Orbiter -avaruusalus on havainnut, että flarepurkauksen laukaisevat alun perin heikot häiriöt, jotka nopeasti muuttuvat voimakkaimmiksi. Tämä nopeasti kehittyvä prosessi luo ”satavia” plasmamöykkyjä, jotka putoavat edelleen myös flaren laantumisen jälkeen. Solar Orbiterin korkean resoluution kuvat paljastavat yksityiskohtaisesti 30. syyskuuta 2024 tapahtuneen voimakkaan flarepurkauksen aiheuttaneen ”magneettisen lumivyöryn” prosessin. Tämä video zoomaa sekavaan X-muotoiseen magneettikentän linjojen kokoonpanoon, joka on yhteydessä tummaan filamenttiin (ei näkyvissä tässä lähikuvassa), joka lopulta tuottaa flaren. Mittakaavapalkki osoittaa etäisyyden 2 Mm (2000 km, noin kuudesosa Maan halkaisijasta). Vasemmalla olevassa kehyksessä näkyy korkean resoluution kuva. Oikealla olevassa kehyksessä näkyy "juokseva ero" -sekvenssi, joka korostaa parem...

KAK — Auringon uloin kaasukehä, korona, on yksi aurinkofysiikan keskeisimmistä tutkimuskohteista. Se ulottuu miljoonien kilometrien päähän Auringon pinnasta ja on havaittavissa joko auringonpimennyksen aikana tai erikoislaittein, kuten koronagrafein tai avaruusinstrumentein.   K-korona näkyy tässä kuvassa selvästi. Huomaa magneettikentän aiheuttamat kirkkauden vaihtelut etenkin magneettisten napojen läheisyydessä. Ekvaattoriseudulla ja keskileveyksillä näkyy streemejä ja Auringon yläreunassa kohoaa punaisena prominenssi. Prominenssien näkyminen ilman erikoislaitteita on mahdollista vain täydellisen auringonpimennyksen aikana. Tämä auringonpimennys kuvattiin Turkin Belekissä 29. maaliskuuta 2006. Kuva © Kari A. Kuure. Koronassa esiintyy useita erilaisia rakennepiirteitä, kuten silmukoita, aukkoja ja purkauksia, mutta myös sen säteilyn alkuperä ja koostumus vaihtelevat. Nämä rakennepiirteet liittyvät suoraan Auringon magneettikentän toimintaan. Koronasilmukat näkyvät erityisest...

KAK — Aurinko ei ole mikään rauhallinen kaasupallo, vaan se on täynnä toimintaa, jota emme paljain silmin näe. Tässä artikkelissa sukellan Auringon purkausilmiöiden maailmaan: hurjista flarepurkauksista aina pienen pieniin nanoflareihin, joita on nimitetty leikillisesti ”leirinuotioiksi”. Kaikki nämä erikokoiset purkaukset ovat samankaltaisia ilmiöitä, vain vapautuva energiamäärä on merkittävin ero. Tämän kuvan otin toukokuun 6. päivänä 2024. Kuvassa on parhaimmillaan X4,5 -luokan flarepurkaus menossa auringonpilkkualueella AR 13663. Se on toistaiseksi voimakkain flare, jonka olen nähnyt ja kuvannut. Tämä on jo harvinainen tapahtuma, sillä tämän luokan purkauksia ei kovin useinkaan tapahdu edes näin auringonpilkkujakson huippuaikoina. Lisäksi lisävaatimuksena on tietysti se, että satut olemaan juuri kuvaamassa, kun purkaus alkaa ja lisäksi vielä ymmärrät heti mistä on kyse. Kuva © Kari A. Kuure. Flarepurkaukset Aloitetaan energisimmistä flarepurkauksista. Ne ovat usein näyttäviä ja ...