Aurinko

KAK — Koronan massapurkaus CME (Coronal Mass Ejection), on yksi Auringon näyttävimmistä ja merkityksellisimmistä purkausilmiöistä. Siinä Auringon koronan rakenteesta irtoaa miljoonia tonneja plasmaa, joka sinkoutuu avaruuteen magneettikentän omaavana pilvenä. CME:t ovat tärkeä osa avaruussään dynamiikkaa ja revontulien esiintymisen keskeinen moottori. Jokainen CME on erilainen riippuen sen syntypaikasta, energiasta ja tapahtuman nopeudesta. Tässä yksi näyttävistä CME:stä. Sen koko voi verrata kuvaan liitettyyn maapalloon, jonka halkaisija on 12 756 km. Kuva SOHO European Site .   CME:n perusfaktat CME saa alkunsa Auringon alemmista koronan kerroksista, tyypillisesti aktiivisten alueiden magneettikenttien uudelleen järjestyessä niin sanotun magneettisen uudelleenkytkennän (rekonnektio) seurauksena. Suuri määrä plasmaa (protoneja, elektroneja ja ioneja) sinkoutuu pilvenä avaruuteen, ja ne kuljettavat mukanaan magneettikenttiä. CME:t nopeudet avaruudessa vaihtelevat riippuen ...

KAK – Auringon aktiivisuus vaihtelee. Se ei ole uutinen. Silloin tällöin, ehkä muutaman kerran sadassa vuodessa aktiivisuus huipentuu erittäin voimakkaaseen aurinkomyrskyyn (solar proton event, SPE ), sellainen on jo pieni uutinen. Yksi, ehkä kaikkein voimakkain myrskypurkaus tapahtui vuoden 12350 eaa. tienoilla, jolloin Auringossa tapahtui niin äärimmäisen voimakas aurinkoprotonitapahtuma ( extreme solar proton event, ESPE ), että sen jälkiä näkyy edelleen Maan biologisissa arkistoissa. Mitä tapahtui? Uudessa tutkimuksessa [1] tutkijat mallinsivat tätä muinaista äärimmäistä tapahtumaa hyödyntäen kehittynyttä ilmakehämallia SOCOL:14C-Ex , joka seuraa hiili-14:n ( 14 C) syntyä [2] ja kulkeutumista ilmakehässä. Mallinnuksen pohjana käytettiin Lounais-Euroopasta löydettyjä 14 C-poikkeamia, jotka on havaittu puun vuosirenkaissa. Auringossa tapahtunut aurinkoprotonimyrsky tuottaa maapallon ilmakehään  14 C kosmogeenista isotooppia, joka siirtyy kasvillisuuteen. Se on havaittavissa ...