Aurinko

Euroopan avaruusjärjestön (ESA) Solar Orbiter luotain Aurinkoa kiertävällä radalla on kuvannut ensimmäistä kertaa aurinkotuulen liikkeitä avaruudessa. Kuten tunnettua, aurinkotuulia on Auringosta poistuva varattujen hiukkasten (plasma) jatkuva virtaus. Virtaus ei luonnollisestikaan ole aivan suoraviivaista, sillä hiukkasten liikkumiseen vaikuttaa myös planeettojen välisen avaruuden magneettikentät (IMF) ja sähkövarattujen hiukkasten liikerata muuttuu kierteiseksi. Videon alkukuvassa näkyy Solar Orbiterin Metis-koronagraafin koko näkymä punaisella, ja keskellä on avaruusaluksen Extreme Ultraviolet Imagerin kuva (keltainen). Kun zoomataan tämän näkymän vasempaan yläkulmaan, nähdään Metis-havainnoista johdettu video. Videon pystysuora reuna ulottuu 1 274 000 kilometrin päähän eli 1,83 Auringon säteen etäisyyteen. Metis-videon kontrastia on parannettu käyttämällä "juoksevan eron" tekniikkaa: kunkin pikselin kirkkaus saadaan kolmen seuraavan kuvan keskimääräisestä pikselikirkka...

Yhdysvaltain kansallisen valtameren ja ilmakehän hallinto (National Oceanic and Atmospheric Administration ( NOAA ) lähetti 25.6.2024 geostationääriselle radalle Aurinkoa havaitsevan uuden satelliitin GOES-U:n. Saavutettuaan sijoituspaikkansa (75,20° W), satelliitti nimettiin uudelleen ja nyt se tunnetaan nimellä GOES-19. GOES-satelliitit ovat operatiivisia ympäristösatelliitteja, jotka tekevät havaintoja kameroilla ja mittaavat magneettikenttiä ja röntgensäteilyä, sekä havaitsevat energeettisiä protoneja maapallon lähiavaruudessa. Muut toiminnassa olevat GOES-satelliitit ovat numeroiltaan 16 ja 18.   Satelliitissa Aurinkoa kuvaava havaintoinstrumentti (kamera) on koronagrafi (Naval Research Laboratory's Compact CORonagraph, CCOR ). Sen käyttämä aallonpituusalue 480 – 730 nm, siis näkyvän valon aallonpituuksien lisäksi lähi-infran alkupäähän ulottuvat aallonpituudet. Koronagrafin tarkoituksena on valokuvata Auringon koronaa 3,7 – 17 auringonsäteen etäisyydeltä Auringosta. Jotta A...

KAK – Auringonpilkkujaksojen aktiivisuushuiput saavutetaan Auringon eri pallonpuoliskoilla hieman eri aikaan. Tämä on tunnettu ilmiö ainakin yli 70 vuoden ajan, ehkä vielä pitempäänkin. Huippujen eriaikaisuus ja niiden väli on tunnettu Gnevyshev-aukkona (Gnevyshev gap) ja maksihuiput Gnevyshev-piikkeinä (huippuina). Jos olet kiinnostunut ilmiön fysikaalisesta taustasta, voit lukea Karak, B. B., Mandal, S., & Banerjee , D. 2018, ApJ, in press: arXiv:1808.03922 tutkimuksen, joka on vapaasti luettavissa ja ladattavissa PDF-tiedostona. Tarkastellaanpa auringonpilkkumaksimeita 1950-luvulta lähtien. Solar Influences Data Analysis Center julkaisee SILSO (Sunspot Index and Long-term Solar Observations) kokoamia tietoja verkkosivullaan. SILSON julkaisema kaavio on seuraavaksi SILSOn julkaisema kaavio auringonpilkkujaksoista vuodesta 1950 lähtien. Kuva SILSO. Kaaviosta nähdään auringonpilkkujaksojen voimakkuus ja pallonpuoliskojen aktiivisuuden ero. Vihreällä on merkitty pohjoin...