Toukokuun aktiivisuuspurske Auringossa

KAK — Auringon aktiivisuus on ollut suhteellisen matalalla tasolla viime viikkoina. Edellinen X-luokan purkaus nähtiin 28. maaliskuuta, silloinkin se oli varsin maltillinen X1.14. Tässä välissä on kyllä ollut M-luokan purkauksia, joista muutama on ollut liki X-luokan rajaa. Viimeiset parisen viikkoa on ollut todella rauhallista, edellinen M2.03 luokan purkaus havaittiin 30.4.2025. 

X2.7-luokan purkaus pilkkuryhmässä AR 14087. Kuva NASA/SDO/AIA 131.

Aktiivisuus näytti hieman voimistuvan, kun AR 14079 pilkkuryhmässä tapahtui 12.5. kello 00.01 tapahtui M1.9-luokan flarepurkaus. Pilkkuryhmä sijaitsi Auringon länsireunan takana, sillä se kiertyi pois näkyvistä 11. päivän aikana.

Todellinen aktiivisuus purske koettiin tiistai-illasta (13.5.) alkaen. Silloin kello 15.38 UTC aikaan havaittiin X1.21 -luokan flare pilkkuryhmässä AR 14086, joka sekin oli purkauksen aikaan Auringon länsireunalla. Keskiviikkona (14.5.) pilkkuryhmä AR 14087 (beeta–gamma–delta) tuotti kello 8.19 UTC aikaan X2.7-luokan flarepurkauksen. Sama ryhmä tuotti kaikki havaitut muut purkaukset tämän vuorokauden aikana: 4 M-luokan ja 6 C-luokan flarea.

Tiistaina (13.5.) havaittiin kaksi halo-II -luokan CME-purkausta kello 15.00 ja 15.48 UTC. Näistä jälkimmäinen näyttäisi sopivan ajallisesti edellä kerrotun X2.7-luokan flarepurkauksen kanssa. Pilven ensivaiheen mediaaninopeus on noin 600 km/s, joten se on kohtalaisen hidas. Kaiken lisäksi sen suunta ei tuo sitä maapallon läheisyyteen.

Pilkkuryhmä 4087 näyttää edelleen aktiiviselta deltaluokan ryhmältä ja varmastikin tulemme näkemään lisää voimakkaita purkauksia alueella. Se on ilmaantunut näkyviin Auringon itäreunalta 13.5. aikana, joten se on näkyvissä ainakin pari viikkoa ja sen arvioidaan tuottavan lisää merkittäviä flarepurkauksia ja kenties CME-pilviä.

 

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Kaikki kommentit tarkastetaan ja toimituksen harkinnan mukaan päätetään niiden julkaisusta. Aiheeseen sopimattomia tai muutoin kelvottomia tekstejä ei julkaista.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ilmiö Auringossa: CME

Kuva
KAK — Koronan massapurkaus CME (Coronal Mass Ejection), on yksi Auringon näyttävimmistä ja merkityksellisimmistä purkausilmiöistä. Siinä Auringon koronan rakenteesta irtoaa miljoonia tonneja plasmaa, joka sinkoutuu avaruuteen magneettikentän omaavana pilvenä. CME:t ovat tärkeä osa avaruussään dynamiikkaa ja revontulien esiintymisen keskeinen moottori. Jokainen CME on erilainen riippuen sen syntypaikasta, energiasta ja tapahtuman nopeudesta. Tässä yksi näyttävistä CME:stä. Sen koko voi verrata kuvaan liitettyyn maapalloon, jonka halkaisija on 12 756 km. Kuva SOHO European Site .   CME:n perusfaktat CME saa alkunsa Auringon alemmista koronan kerroksista, tyypillisesti aktiivisten alueiden magneettikenttien uudelleen järjestyessä niin sanotun magneettisen uudelleenkytkennän (rekonnektio) seurauksena. Suuri määrä plasmaa (protoneja, elektroneja ja ioneja) sinkoutuu pilvenä avaruuteen, ja ne kuljettavat mukanaan magneettikenttiä. CME:t nopeudet avaruudessa vaihtelevat riippuen ...
Read more »

Onko Auringon aktiivisuus maksimi saavutettu?

Kuva
KAK – Auringonpilkkujaksojen aktiivisuushuiput saavutetaan Auringon eri pallonpuoliskoilla hieman eri aikaan. Tämä on tunnettu ilmiö ainakin yli 70 vuoden ajan, ehkä vielä pitempäänkin. Huippujen eriaikaisuus ja niiden väli on tunnettu Gnevyshev-aukkona (Gnevyshev gap) ja maksihuiput Gnevyshev-piikkeinä (huippuina). Jos olet kiinnostunut ilmiön fysikaalisesta taustasta, voit lukea Karak, B. B., Mandal, S., & Banerjee , D. 2018, ApJ, in press: arXiv:1808.03922 tutkimuksen, joka on vapaasti luettavissa ja ladattavissa PDF-tiedostona. Tarkastellaanpa auringonpilkkumaksimeita 1950-luvulta lähtien. Solar Influences Data Analysis Center julkaisee SILSO (Sunspot Index and Long-term Solar Observations) kokoamia tietoja verkkosivullaan. SILSON julkaisema kaavio on seuraavaksi SILSOn julkaisema kaavio auringonpilkkujaksoista vuodesta 1950 lähtien. Kuva SILSO. Kaaviosta nähdään auringonpilkkujaksojen voimakkuus ja pallonpuoliskojen aktiivisuuden ero. Vihreällä on merkitty pohjoin...
Read more »

Ilmiö Auringossa: Gleissbergin syklin ja auringonpilkkujakson yhteys

Kuva
KAK – Tässä artikkelissa tarkastelen Gleissbergin sykliä ja sen vaikutusta tunnetumpaan, lyhyempään auringonpilkkujaksoon . Ymmärtämällä näiden jaksojen toimintaa saamme paremman käsityksen siitä, miten Auringon aktiivisuus vaikuttaa maapallon ilmakehään ja avaruuden säteilyyn. [1] Auringonpilkkujaksojen ja Gleissbergin syklin vertailu 1700-luvun alusta nykypäivään. Kuva  AGU: Space Weather -julkaisussa https://doi.org/10.1029/2024SW004238 . Gleissbergin sykli on pitkäaikainen jakso, joka kestää noin 90 – 100 vuotta. Se on nimetty havaitsijansa, saksalaisen tähtitieteilijän Wolfgang Gleissbergin (1903 – 1986) mukaan. Hänen tutkimuskohteena oli Auringon pitkäaikaiset vaihtelut. Gleissbergin sykli on yhdistettävissä Auringon monivuotisiin muutoksiin: välillä Aurinko on erityisen aktiivinen, ja välillä aktiivisuus on vähäisempää. Tämä vaikuttaa Auringon säteilyyn, kuten kovaan ultraviolettivaloon (EUV), ja se vaikuttaa maapallon ympärillä oleviin Van Alleni vyöhykkeisiin [2] . ...
Read more »